Tässä tarinassa kerron elämästäni sirkusmaailmassa, jota käsittelen kolmen teeman kautta: ”sirkustaiteeni kuuluu kaikille”, ”sirkustyöni taiteiden rajapinnassa” ja ”sirkusmaailmani markkinahumussa”. Lopuksi pohdin sirkustaiteilijuttani.

Bluffo on täys pelle

(HS 6.7.2001, 50 v.-kirjoituksen otsikko)

Sain ostaa taikaohjelmiston harrastuksen lopettaneelta kaveriltani. Olin 14-vuotias ja pian oli koulun bileitten aika. Tanssiaisissa 1000 koululaista tapitti temppujen onnistumista tarkkaan ennen Kirka & the Creaturesin keikkaa. Minut kuuluttiin: ’Little Magic Boy…’. – Kaikki meni pieleen: Vapisevissa ja hiestä märissä käsissä ei tahtonut mitkään esineet pysyä, vaan jouduin niitä noukkimaan lattialta. Kun piti alkaa puhua, ei siitä tullut mitään, kieli oli kuivunut kitalakeen kiinni. Kun yleisön aluksi pidätelty hilpeys alkoi päästä valloilleen, alkoi vatsanikin toimia; Tuli pakottava wc:n tarve ja kirsikkana kakun päällä alkoi kuvottaa. En tiedä kuinka kykenin jatkamaan, mutta ehkä siinä laskettiin peruskiviä tulevaa klovnin työtä varten. – Kuvassa olen 15-vuotias ja matkalla kohti Suomen taikuriklubin jäsenyyttä ja ensimmäistä TV-esiintymiskeikkaa Sirkus Papukaijassa, jotka koin onnistuneesti 16-vuotiaana. Kuva 60-luvulta.

Sirkustaiteeni kuuluu kaikille

Kävin akatemiantutkija Petri Lehikoisen järjestämän musiikkiterapiakurssin v. 1973 Sibelius Akatemiassa. Kurssin jälkeen heräsin siihen, että erilaisissa laitoksissa elävät ihmiset tarvitsevat usein yksitoikkoiseen arkeensa kulttuuria. Kehitin tästä lähtökohdasta Suomessa uranuurtajana erilaisia esityksiä, joiden kanssa olen kiertänyt tämän jälkeen vankiloissa, kehitysvammalaitoksissa, mielisairaaloissa, vanhainkodeissa, jne. sekä Suomessa että ulkomailla.

Perustimme 1990-luvun lopulla Voimaa ilosta -yhdistyksen, jonka tavoitteena on ollut tuottaa esityksiä erilaisiin hoitolaitoksiin. Yhdistyksen toiminnan innoittamana esimerkiksi Suomen sydänliitto järjesti Sydänten kosketus- kampanjan, jossa kiersin 250 vanhainkotia Suomessa. Kiertue toteutettiin samanaikaisesti Sirkus Finlandian 26. kiertueen kanssa, joten esiinnyin kahden kauden ajan päivisin vanhainkodeissa ja iltaisin sirkuksessa.

Hämeen taidetoimikunnan kanssa järjestimme kolmivuotisen Voimaa ilosta-projektin v. 2002-2005, jossa ensin kartoitettiin läänin hoito- ja kuntoutuslaitokset ja toteutettiin sen jälkeen niissä varietee-esityskiertue yhteistyössä Wetterhoff-instituutin kanssa. Minulle myönnettiin työstä Hämeen taidemitali.

Esiinnyn vanhainkodissa. Yhtäkkiä eturivissä istuva kookas harmaantunut mies nousee hitaasti ylös, levittää kätensä ja sanoo autuas hymy kasvoillaan: ”Äiti”. Jotakin on mennyt perille. Pirkka-lehti 4/2003

Tämän lisäksi olen mm. kiertänyt TAIKE:n rahoituksella Suomen etelärannikon ruotsinkielisissä vanhainkodeissa ja Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen rahoituksella mm. vanhustentaloissa, palvelukeskuksissa, erityisnuorisokodeissa ja vammaishoitopaikoissa. Ilahdutan asukkaita myös Norjan vanhainkodeissa ja pakolaiskeskuksissa, sekä oppilaita norjalaisissa päiväkodeissa ja ala-asteilla vuosittain useamman kymmenen esityksen verran.

Vanhainkoti-, koulu- ja pakolaisten vastaanottokiertueella Norjassa Sirkus Agoran johtajan Jan Ketilin kanssa vuonna 2017.

Koen, että viihde-esitykset ovat tuoneet iloa, virkistystä ja vaihtelua laitosolosuhteissa asuville ihmisille muutoin usein monotonisissa olosuhteissa – iso osa yleisöstäni ei pääse liikkumaan laitosten ulkopuolella, jolloin ihmiset jäävät syrjään taide- ja kulttuuripalveluista. Esityksissä olen kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että ne ovat riittävän monipuolisia ja tempo on sopiva eri kuntoisille katselijoille – nykypäivänä esitysten tulee olla riittävän vaihtelevia ja lyhytsyklisiä, jotta huonossakin kunnossa olevat katsojat jaksavat seurata esitystä.

Koominen taikuus, yhteislaulu, ja klovneria ovat esitysteni keskeisiä elementtejä, jotka räätälöin kulloisenkin esiintymispaikan tarpeisiin yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Esityksiin ilmaantuu usein ennalta arvaamattomia elementtejä katselijoiden reagoidessa esityksiin ja olen vuosikymmenien aikana kohdannut esityksissä niin iloisia, surullisia kuin pysähdyttäviäkin hetkiä: tärkeintä on kuitenkin ollut henkilökunnalta saatu palaute siitä, että esityksillä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus laitosmaisessa elinympäristössä elävien ihmisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen ja esityksiä on toivottu aina lisää. Esitykset ovat silmin nähden myös ilahduttaneet raskasta hoitotyötä tekevää henkilökuntaa.

Keskisuomalainen 23.7.2002

 Sirkus taiteiden rajapinnassa

”Rooli sopii Pekalle kuin tekokäsi hihaan.” Iltasanomat, 1981. Arvostelu kuvaa ilkeää Vallesmannia, joka löi käsiraudat minun eli Suomen kuuluisimman silmänkääntäjän Kuikka Koposen ranteeseen. Olimme perustaneet Suomen Lasten Teatterin nimisen kiertävän ryhmän vuotta aikaisemmin, kun sain voimakkaan inspiraation. Kävelin mitään aavistamatta Suomen kirjallisuudenseuran talon ohi, kun huomasin pienessä näyteikkunassa esillä olleen, juuri ilmestyneen kuvakirjan Kuikka Koposesta. Oli kuin salama olisi lyönyt lävitseni. Pääni tuotti sarjan toisiaan seuraavia taikatemppuja, jotka näytelmäkirjailijan avulla istutettiin tarinan rungoksi. Näytelmä valmistui kahdessa viikossa ja esityksiä oli yli 300 yhteensä ympäri Suomea. Arvostelut olivat ylistäviä.

Arvostelu näytelmästä Kuikka Koponen,  HS 24.6.1981.

Arvostelu näytelmästä Kuikka Koponen,  Ilta-Sanomat 6.7.1981.

Olen kehittänyt yhdessä eri taiteenaloja edustavien taiteilijoiden kanssa viime vuosikymmenien aikana lukuisia esityksiä, joissa sirkustaiteen elementtejä yhdistetään mm. teatteriin, nukketeatteriin, musiikkiin ja mimiikkaan. Esittävien taiteiden rajapinnassa toimiminen on haasteellista, sillä se on haastanut minun lisäkseni kaikki muut projektien osallistujat ajattelemaan tekemäämme taidetta uusin silmin. Fuusioimalla eri taiteenaloja on myös ollut mahdollista saavuttaa uusia yleisöjä perinteisten sirkusareenoiden ulkopuolella.

Aloitin urani taikurina, mutta jo 1970-luvun alussa aloin kehittää esityksiini teemoja liittyen yhteiskunnallisin kysymyksiin, kuten yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Tähän vaikutti paljon se, että tutustuin työssäni keskeisiin suomalaisiin taiteen vaikuttajiin, jotka kannustivat minua edistämään sirkustaidetta muiden esittävien taiteiden rajapinnassa. 1970-luvulla esiinnyin paljon eri yhteisöiden tapahtumissa ja tutustuin aikakauden esiintyviin taiteilijoihin, kuten Kaj Chydeniukseen, Kalle Holmbergiin ja Sulevi Peltolaan, joiden kanssa toteutimme seuraavilla vuosikymmenillä mielenkiintoisia projekteja. Minulla on ollut myös 1970-luvulta lähtien oma bändi, Trio Trivial, jonka kanssa kiersimme juhlia esittäen tanssimusiikkia. Jo urani alkuvaiheessa mietin paljon sitä, tuleeko taikuriesitysten olla siistejä ja huoliteltuja, vai olisiko niihin mahdollista sisällyttää elämänmakuisia elementtejä ja karheutta.

Sirkus- ja teatteritaiteiden yhdistämisen tuomat mahdollisuudet tuottaa aikaisempaa elämyksellisempää lastenteatteria kiinnosti minua 1980-luvulla. Olin kiinnityksellä mukana nukketeatteri Hevosenkengässä v. 1979-81 näytelmissä ’Possun uni’ ja ’Yhden yön tarina’, joissa yhdistettiin sirkustaidetta ja nukketeatteria ensimmäisen kerran Suomessa.

Antero Vipuliini-esityksen puffikuva 70-luvulta. Kuvassa vas. Helena Ryti, Matti Wallenius, Pekka Kärkkäinen, Hannu Lehtinen, Leena Hurri.

Tästä innostuneena perustimme oman kiertävän lastenteatterin, Suomen Lastenteatterin, keväällä 1980 muutaman taiteilijaystäväni kanssa. Tuotimme teokset mm. ’Antero Vipuliini ja taikatakki’ (kirj. Ilpo Tiihonen) ja ’Kuikka-Koponen – Suomen kuuluisin silmänkääntäjä’ (kirj. Leena Heinonen), joissa näyttelin nimiosat sirkustaidetta soveltaen. Jälkimmäinen näytelmä voitti Vantaan lastennäytelmäkilpailun v. 1981 ja sitä esitettiin yli 300 kertaa ympäri Suomea. Näyttelin v. 1981 Suomen lastenteatterin eläinkabareessa ’Onnellinen loppu?’.

Kuva lasten kabareesta, Antero Vipuliini ja taikatakki v. 1980. 

Näiden lisäksi toteutimme projektit ’Hamsu Lipari’ ja ’Sadusta pudonnut’, joista jälkimmäinen oli osittain omaelämänkerrallinen. Vuonna 1982 teimme Lauri Viidan Kukunor-runoelmaan pohjautuen lasten kabaree-esityksen, jossa olivat mukana myös Riitta Havukainen ja Hannu Lehtinen. Kabaree esitettiin mm. Pori jazzeissa. Vuonna 1983 näyttelin nimiosan Suomen Lastenteatterin esityksessä ’Pekka Puupää’, joka sekin voitti Vantaan kaupungin lastennäytelmäkilpailun. Yhteistyö näytelmäkirjailija Jussi Kylätaskun kanssa tarjosi minulle haasteen ja mahdollisuuden hyödyntää taika- ja sirkuselementtejä osana draaman kaaren kehittämistä, ei pelkästään irrallisina ja yksittäisinä kevennyksinä esityksissä.

Kuva Kukunor-nimisestä lasten kabareesta v. 1981. Kuvassa Leena Havukainen, Pekka Kärkkäinen, Hannu Lehtinen. Suomen Lasten Teatteri.

1990-luvulla fuusioimme sirkus- ja teatteritaiteeseen aikaisempaa syvällisemmin musiikillisia elementtejä yhteistyössä näyttelijä Ari Pöntisen kanssa. Tässä yhteistyössä toteutettujen Vaude & Ville-hahmojen myötä minulla oli esiintymisiä Linnanmäellä ja lastentelevisiossa ohjelmassa ’Hauskaa hatun täydeltä’. Samaan aikaan olin töissä TV1:llä ’Enkelten siipi’-televisiosarjassa (vanki nimeltä Kärkkäinen) ja ’Uhkapeli’ (hahmoja ja taikuriesityksiä yhdessä Matti Pellonpään kanssa). 1980-luvulla alkanut yhteistyö runoilija Ilpo Tiihosen kanssa jatkui koko 1990-luvun ja sen tuloksena syntyi sekä lauluja teatteriin että numeroita sirkuskonserttiin.

Esiinnyin 1990-luvun puolivälissä myös ulkomailla kiertäen Svenska Riksteaternin mukana ympäri Ruotsia ohjelmalla ’Hauskaa hatun täydeltä’ yhdessä kanttori Kuittisen kanssa. Esityksessä fuusioitiin konserttimusiikki sirkusilmaisuun sen eri ilmenemismuodoissa. Teimme myös ruotsinlaivoilla koomisia illuusio-sirkustaide-esityksiä englantilaisen Brian Whitelyn kanssa. Kokemus oli opettavainen – ohikulkijoiden saaminen mukaan esitykseen edellytti häpeämätöntä asennetta ja kykyä tarttua nopeasti hetkeen.

2000-luvun alkupuolella tutustuin miimikko Jari Siljamäkeen, jonka kanssa teimme Limbo & Bimbo -esityksiä parin vuoden ajan Suomessa ja Virossa. Yhteistyö miimikon kanssa toi uusia elementtejä esiintymiseeni ja koko esitys piti miettiä uudelta kannalta, kun sitä ei voinut perustaa puheeseen. Aloitin 2000-luvun alussa myös yhteistyön Lohjan kaupunginorkesterin kanssa perustuen aluksi Kirsi Kunnaksen sävellettyihin sirkusaiheisiin runoihin. Esityksissä orkesterin soittajat osallistuivat taikatemppuihin: yleisöä saattoi hämmästyttää, kun sahasin viulistin kahtia, huilisti ilmaantui tyhjästä ja koulun rehtori venytettiin järkyttäviin mittasuhteisiin. Yhteistyö on jatkunut aina näihin päiviin asti ja vuodelle 2022 on suunnitteilla Nino Rota musiikkiin pohjautuva konserttisarja. Minulla on myös Trio Nahkahousut – ja The Continental Quintet -yhtyeet, joilla soitamme saksalaista iskelmää 1930-luvulta operettiaarioihin ja jazz- ja latinalaistyyppistä musiikkia. Osaan yhtyeiden esityksistä on sisällytetty myös sirkuselementtejä.

Tukikohtani sijaitsee tällä hetkellä Inkoon Tähtelässä, Kulttuurikeskus Holkenilla. Olemme 2010-luvulla rakentaneet ja kehittäneet keskuksen toimintaa ja siellä järjestetään vuosittain lukusia eri musiikkityylejä edustavia konsertteja jazzista klassiseen, sekä lapsille ja nuorille suunnattuja sirkusleirejä v. 2018 alkaen. Sirkusleireillä lapsia opettavat Suomen sirkustaiteen kärkinimet ja lapset oppivat akrobatiaa, jonglöörausta ja taikatemppuja, myös sirkusmusiikki kuuluu leirin ohjelmaan. Holkenilla on myös järjestetty mm. Onnettoman taiteen näyttely teoksista, jotka olen koonnut vuosikymmenen aikana kirpputoreilta kiertäessäni sirkusten mukana Pohjoismaita. Jos jokin taulu ei yrityksistä huolimatta ole löytänyt paikkaansa kotien seiniltä, meillä se on voinut tuoda arvokkaan lisän onnettoman taiteen kokoelmaan.

Kuvassa sirkusleiriläisiä Kulttuurikeskus Holkenin ja Voimaa Ilosta ry:n järjestämältä sirkusleiriltä v. 2018. Inkoon kunta tuki leiriä.

 Ideoin ja toteutan edelleen aktiivisesti sirkusesityksiä. Kirjan taikaa-esitys kehitettiin v. 2019 Otavan kirjasäätiön tuella lisäämään lasten lukuintoa sisällyttämällä kirjat taikatemppuihin. Tarkoituksena on tehdä kaksikielinen kiertue koronapandemian laantuessa, minkä lisäksi minulla on ideointitasolla myös muutama muu uusi ja mielenkiintoinen poikkitaiteellinen ajatus tulevista esityksistä.

Sirkusmaailmani markkinahumussa

Bluffo kadottaa vahingossa ison ankkansa. Etsii ja etsii. Lapsi antaa aitiosta neuvoja mistä etsiä. Klovni etsii ankkaansa koko ajan vääristä paikoista. Pian lapsi hermostuu ja huutaa lujaa: ”Tuohan ei ymmärrä yhtään mitään”. Yleisö räjähtää nauruun, klovni on onnellinen.

Aloitin sirkusurani kuusitoistavuotiaana päästessäni Onni Klovnin (Onni Gideon Tervosen) oppipojaksi keikoille, josta sitten lähdin muutaman vuoden kuluttua itsenäisesti yleisön eteen esiintymään. Olin Suomen Taikuriklubin jäsen v. 1967 jälkeen muutaman vuoden, minkä jälkeen päätin lähteä kehittämään sen aikaiseen standardiin jämähtänyttä taiteenalaa omalla tyylilläni eteenpäin: koin, että yhdistämällä yhteiskunnallisia kysymyksiä sirkustaiteeseen oli mahdollista päästä kosketuksiin myös sellaisten ihmisten kanssa, joita vanha tyyli ei puhutellut. 1960-luvulla esiinnyin lastenjuhlissa ja yhdistysten juhlissa ja näinä vuosina saadut kokemukset vaikuttivat paljon siihen, miten tulevina vuosina kehitin esityksiäni.

 Lehtimainos lastenjuhlasta 60-luvulta. Esitykset toteutettiin molemmilla kotimaisilla kielillä.

Pekka Kärkkäinen taikoo jäniksen lastenjuhlissa Porvoossa 60-luvulla. Esitys toteutettiin molemmilla kotimaisilla kielillä.

Kiersin saksalaisten sirkusten ja Sirkus Finlandian mukana1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella artistina ja muusikkona, välillä myös kuuluttajana. 1990-luvun alkupuolella minulla oli paljon esiintymisiä Ruotsissa ja ruotsinlaivoilla kotimaisten esiintymisten ohella. Vuonna 1995 esiinnyin Finnjet-laivalla kolme kuukautta yhteen menoon lapsille ja aikuisille pellenä ja taikurina, tuli tutuksi Itämeren aallot. Tämän jälkeisillä vuosikymmenillä olen viihdyttänyt kaikilla suurimmilla risteily-yhtiöiden aluksilla, jotka liikkuvat Helsinki/Turku-Tukholma välillä.

Italialaiseen commedia dell’ arte -traditioon pohjautuen kehitin uuden klovnihahmon ja valitsin hahmon nimeksi professori Bluffo. Hahmo perustuu taikuuden, klovnerian ja musiikin fuusioon. Bluffon luominen kuvaa minulle tyypillistä taiteellista prosessia: olen itse rakentanut kaikki klovneriaan liittyvät esitykset hyödyntäen urani aikana saatua osaamista ja kokemuksia. Professori Bluffo ja muut luomani hahmot tuovat katsojan ulottuville värikkään, mielikuvituksellisen ja aina yllättävän maailman, jossa mikään ei ole sitä miltä se aluksi näyttää.

Sirkusklovni prof. Bluffo väriä muuttavan mutta katoavan ankkansa kanssa Cirkus Wictoriassa Ruotsissa vuonna 2015.

Sirkusklovni prof. Bluffo musisoimassa jääkarhun kaappaamana Sirkus Tähdessä Suomessa vuonna 2019.

Lähes koko 2000-luvun olen toiminut klovnina sekä Sirkus Finlandiassa, että Norjassa ja Ruotsissa kiertävissä sirkuksissa. Kiersin myös lyhyen pätkän Itävallassa elokuvaa ja sirkustaidetta yhdistävän Circus Cineman mukana. Olen esiintynyt myös Sirkus Tähdessä ja Tivoli Seiterässä Suomessa. Tämän lisäksi olen haastanut itseäni ja esiintynyt katutaiteilijana Kööpenhaminassa, Amsterdamissa ja Tukholmassa kokeillakseni, miten kehittämäni hahmot toimivat nopeasyklisessä ympäristössä, jossa on paljon muitakin huomiota jakavia tekijöitä.

Kehittämiäni hahmoja 90-luvulta alkaen.

 Vasemmalla Bluffo tykinkuulana Sirkus Finlandiassa vuonna 2004. 

Kuva tykinkuulana lennähtäneestä sirkusklovnista Eero Taivalsaaren kirjasta Sirkuselämää vuodelta 2006.

 Prof. Bluffo toimi sirkustirehtöörinä Sirkus Finlandiassa vuonna 2014.

Sirkustaiteilijuus minussa

Koen olevani sirkustaiteen käsityöläinen, jonka palvelutehtävänä on tuoda iloa ihmisille. Esiintyjänä minua kuvaavat parhaiten sanat sydämellinen ja häpeämätön – laitan itseni likoon jokaisessa esityksessä. Olen onnellinen siitä, että olen tähän mennessä päässyt toteuttamaan sadoittain ideoita ihmisten viihdyttämiseksi. Olen myös iloinen siitä, että olen saanut ja saan edelleen toteuttaa itselleni uskollisesti uusia ideoita yhteistyössä Suomen taidemaailman huippuosaajien kanssa.

Urani aikana yleisö on muuttunut paljon – nykyään esiinnyn paljon tilaisuuksissa, joissa yleisö liikkuu ja esiintyjän tulee olla perinteistä esiintymislavaa/areenaa moniulotteisempi. Tämän takia olen kehittänyt esityksiäni ja niiden puvustusta yhä moniulotteisempaan suuntaan. Tavoitteena on ollut tuoda myös puvustuksen avulla viihde-elementtejä ja elämyksellisyyttä esityksiin. Ensimmäiset koomiset, jopa groteskit hahmot toteutimme puvustaja Maarit Ronkaisen kanssa, myöhemmin niitä on ideoitu ja kehitetty myös Guy Hellströmin (YLE TV1, päämaskeeraja), Sanna Sucksdorf (Kansallisteatteri, teatterin tarpeistonvalmistaja) ja Tuomo Järvimäen (Kansallisooppera, erikoisrakenteiden tekninen suunnittelija) kanssa. Puvustuksen kehittyminen on mielestäni tuonut esiintymiseeni lisää ulottuvuuksia yksinomaan verbaliikkaan pohjautuvan esiintymisen ohella.

Vuorovaikutus yleisön kanssa synnyttää parhaimmillaan mielestäni dialogin, joka antaa voimaa niin esiintyjälle kuin yleisöllekin. Tällaisia hetkiä olen kokenut niin suurien sirkusten areenoilla kuin vanhainkodeissa ja kouluissa esiintyessäni. Koen, että olen saanut sirkustaiteelta paljon – olen kasvanut lähes ehjäksi ihmiseksi näiden vuosikymmenien aikana, jotka olen saanut esiintyä. Minulle voimaa jatkaa esiintymistä tuovat ihmisten reaktiot esityksiini ja lopetan vasta sinä päivänä, kun en enää saa ihmisiä nauramaan.

Tätä työtä on pakko tehdä sydämellä, ei tästä muuten tulisi mitään.

Kirjoitettu Tähtelässä, syksyllä 2021, Pekka von Cräutlein

Youtubelinkit

Sirkuskonsertti Lohjan kaupunginorkesterin kanssa koulussa v. 2013 (kesto 37.48 min):

https://www.youtube.com/watch?v=x4aE2JwDI_Q&t=11s

Sirkusnumeroita sirkuskiertueelta 2012 (kesto 36.05 min):

https://www.youtube.com/watch?v=tx_BJkYmros&t=533s

Sirkuskonsertti Porvoossa yhdellä säestäjällä (kesto 0.30 min):

https://www.youtube.com/watch?v=8jJjPuJNA14

Sirkuskooste vuodelta 2012 (kesto 1.06 min):

https://www.youtube.com/watch?v=O_t__Ln0Td4,

Vanhainkotikeikka 2015 (kesto 2.21 min):

https://www.youtube.com/watch?v=KY8GIqoCxd8

Suosittelijani erilaisiin hakemuksiin:

Samir Abdelmeguid, Toimitusjohtaja Sirkus Tähti Oy

Markku Aulanko, sirkusvaikuttaja, Esiintyvät taiteilijat Ry:n puheenjohtaja

Kaj Chydenius, säveltäjä

Kalle Holmberg, ohjaaja, teatterineuvos, pääohjaaja

Leif Segerstam, säveltäjä

Jussi Kylätasku, näytelmäkirjailija

Lars-Åke Jonsson, Cirkus Wictorian johtaja

Johannes Lahtela, kirjailija, Esiintymistaidon akatemian perustaja, pappi

Mauri Lehtovirta, kulttuurituottaja, Helsingin kaupunki

Heidi Kontola, Esiintyvät taiteilijat Ry:n puheenjohtaja

Jorma Railonkoski, ravintoloitsija

Marita Ruohonen, Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja

Jan Ketil Smordal, Cirkus Agora AS

Olen professori Bluffo

Esittäydyn, sallinette…

Koska räydyn,

jos te ette

taidoilleni taputtaisi.

Jos en teiltä voimaa saisi…

 Vaikka itsekehu haisi,

hiukan aplodeja, pliis.

Nyt suosioonne huijaamalla,

pyydän päästä päänne sisään.

Siis, siis, siis, siis…

Taikahan on tukan alla.

Siis aplodeja pliis.

Sanat: Ilpo Tiihonen

Sävel: Jussi Halen